Blog yläosa

Blogi

Orgaanista voimaa peltoon ja parteen –hankkeen blogista voit seurata hankkeen kuulumisia. Blogilla on toimituskunta, johon kuuluvat koulutusvastuupäällikkö Petri Kainulainen ja lehtori Suvi Kyytsönen Savonia-ammattikorkeakoulusta.

Kuivitushommia – miten tuhkan lisääminen lietteestä separoituun kuivajakeeseen vaikuttaa mikrobimääriin?   

Lypsylehmien kuivitukseen tarvitaan turvallisia ja kustannustehokkaita korvaajia, kun kuiviketurpeen saatavuus heikkenee. Hyvä lypsylehmien kuivike tulee olla turvallista ja hygieenistä niin lehmän kuin eläintenhoitajankin kannalta: taudinaiheuttajien, homeiden ja raskasmetallien määrän on oltava riittävän alhainen. Lisäksi kuivikkeen pitää nimensä mukaan pitää lehmien makuupaikat kuivana, joten kuiva-ainepitoisuuden pitää olla riittävän korkea ja nesteensitomiskyvyn hyvä. Kuivitus on merkittävä kuluerä viljelijöille, joten myös kuivikkeen hankintahinnan ja käytettävyyden pitää olla kohdallaan.

Naudan lietteestä separoidun kuivajakeen turvallisuutta ja käytettävyyttä on tutkittu useammassakin kehityshankkeessa: esimerkiksi Lantalogistiikka- (2015 – 2019) ja EuroMaito (2017 – 2019) -hankkeiden tuloksena kävi ilmi, että lietteestä separoitua kuivajaetta voidaan käyttää lypsylehmien kuivikkeena, kunhan lehmien hoitokäytännöt ovat muuten kunnossa. Suomalaisen lypsylehmien kuivitustutkimuksessa selvisikin, että separoidulla kuivajakeella kuivitetuilla lehmillä oli vähemmän vakavia ihovaurioita kintereissä ja utareet olivat puhtaammat kuin turpeella kuivitetuilla lehmillä (Frondelius ym. 2020). Kokeessa kuivituksella ei myöskään ollut selkeää vaikutusta utareterveyteen. 

lehmä parressa Frondelius Luke

Kuva: Luke Maaningalla on käytetty lietteestä separoitua kuivajaetta yhtenä kuivikevaihtoehtona vuodesta 2016. Piakkoin valmistuvan navettaremontin myötä parsipedit vaihdetaan syväparsiin, jotka täytetään lietteestä separoidulla kuivajakeella.  Kuva: Lilli Frondelius / Luonnonvarakeskus Luke.

Taudinaiheuttajat ruotuun peltotuhkan lisäyksellä?

Lietteestä separoitu kuivajae sisältää luonnollisesti enemmän mikrobeja kuin muut kuivikkeet, koostuuhan liete suurelta osin sonnasta. Separoidun kuivajakeen mikrobiologista laatua voidaan parantaa esimerkiksi kompostoimalla kuivajae ennen käyttöä, mutta tarkoitukseen sopiva kompostori on kallis investointi. Orgaanista voimaa peltoon ja parteen -hanke (OrVo) selvittääkin edullisempia vaihtoehtoja pöpöjen selättämiseen. OrVossa testataan, miten peltolevityskelpoisen tuhkan lisääminen kuivajakeeseen vaikuttaa sen mikrobiologiseen laatuun. Testauksessa käytetään puun ja paperiteollisuuden sivuvirtojen poltossa syntyvää emäksistä tuhkaa (Mäntän energia Oy). Testauksessa mitataan myös, miten tuhkalisäys vaikuttaa lypsylehmien utareterveyteen ja puhtauteen. Myös peltotuhkan lisäyksen vaikutusta kuivikkeen mikrobimääriin selvitetään.

Taudinaiheuttajat ja mikrobit vaativat kasvualustaltaan sopivaa happamuutta eli pH:ta. Esimerkiksi kuiviketurpeen pH on noin neljä. Useat tauteja aiheuttavat mikrobit sen sijaan viihtyvät neutraalissa pH:ssa (pH ≈ 7), joten turpeessa eivät mikrobit kovin hyvin elä.  Lietteestä separoitu kuivajae on puolestaan lievästi emäksistä (pH ≈ 8-9). Emäksisten lisäaineiden, kuten esimerkiksi tuhkan, lisääminen kuivajakeen sekaan nostaa teoriassa pH:ta entistä korkeammalle. OrVon testauksessa havaittiinkin alustavasti, että tuhkan ja kuivajakeen seoksessa pH oli noin 10.

Lietteestä separoitu kuivajae vs. tuhka-kuivajae-sekoitus: miten tuhkalisäyksen vaikutuksia selvitettiin?  

Kuivikkeiden vaikutusta lypsylehmien puhtauteen ja utareterveyteen tutkittiin Luonnonvarakeskus Luken Maaningan lypsylehmäpihatossa kevättalvella 2021. Ennen varsinaisen kokeen aloitusta selvitettiin, millainen utareterveys kokeeseen osallistuvilla lehmillä oli.

Yhteensä 42 lehmää pääsi testaamaan kuivikkeita. Ennen kokeen alkua lehmät jaettiin kahteen yhtä suureen ryhmään, sinisiin ja vihreisiin: sinisen ryhmän eläinten osastoa kuivitettiin neljän viikon ajan lietteestä separoidulla kuivajakeella, kun puolestaan vihreän ryhmän kuivikkeena oli kuivajae-tuhka-sekoitusta. Neljän viikon testausjakson jälkeen ryhmien kuivikkeita vaihdettiin päikseen, jolloin vihreän ryhmän lehmillä oli kuivikkeena pelkkää kuivajaetta, kun taas sinisen ryhmän kuivajae-tuhka-sekoitusta. Näin molemmat ryhmät pääsivät oleilemaan molemmilla kuivikkeilla.  

tuhka ja kontrolli Roivainen Luke

Kuva: Peltolevityskelpoisen tuhkan lisäys lietteestä separoidun kuivajakeen joukkoon ei juurikaan vaikuta kuivikkeen väriin. Vasemmalla on kuivajae-tuhka-sekoitusta ja oikealla pelkkää kuivajaetta.  Kuva: Juliana Roivainen, Luonnonvarakeskus Luke. 

Maitomittauksia, puhtausluokituksia ja kuivikenäytteitä

Utaretulehdus lisää maidon somaattisten solujen määrää (SCC = Somatic Cell Count): terveen lehmän maitonäytteessä somaattisten solujen määrä on alle 200 000 solua /ml. Kokeessa mukana olevien lehmien utareterveyttä seurattiin kerran viikossa otetuilla maitonäytteillä, joista määritettiin solumäärien lisäksi rasva- ja valkuaispitoisuus. Lisäksi maidosta tehtiin CMT-testit (California Mastitis Test eli ”lettupannutesti”). CMT-testi on tilakäyttöön tarkoitettu utaretulehduksen pikatesti, jossa maitonäytteeseen sekoitetaan reagenssia. Maidon värin ja koostumuksen muuttuminen kertoo suuntaa antavasti, onko utareneljännes terve vai tulehtunut. CMT-testituloksen perusteella soluttavien neljännesten maitonäytteet lähetettiin analysoitavaksi laboratorioon, jossa selvitettiin mahdollinen utaretulehduksen aiheuttaja bakteeri.

Lehmien utareiden puhtautta seurattiin kerran viikossa iltalypsyjen yhteydessä. Puhtausluokittelut tehtiin Welfare Quality -hyvinvoinnin arviointiluokitusta soveltaen. Utare luokiteltiin likaiseksi silloin, jos vetimissä oli likaa. Takaneljännekset ja takajalat puolestaan katsottiin olevan likainen, jos niissä oli kämmentä suurempi likainen alue.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten kuivajakeen mikrobimäärät muuttuivat makuuparsissa. Kuivikenäytteistä analysoitiin myös pH ja kuiva-ainepitoisuus heti separoinnin jälkeen. Kuivikenäytteet otettiin parsista kolme kertaa viikossa: ensimmäisellä näytteenottokerralla näyte otettiin heti uuden kuivikkeen levittämisen jälkeen. Kaksi muuta näytettä otettiin kuivitusta seuraavina päivinä, niin että kolmas näyte otettiin aina juuri ennen uuden kuivikkeen levittämistä.

Hyvä petipaikka lehmälle – tutkimuksella tietoa turvallisista kuivitusmateriaaleista

Naudat pötköttelevät makuuparsissa puolet vuorokaudesta, joten petipaikan laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tutkimuksen mukaan separoitu kuivajae soveltuu lypsylehmien kuivikkeeksi (Frondelius ym. 2020). Kuivajaetta käytettäessä kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota hyvään hygieniaan: lypsyhygienian lisäksi parret pitää puhdistaa märistä kuivikkeista säännöllisesti. Kuivajaetta käytettäessä on myös tärkeää muistaa, että kuivajae käytettään mahdollisimman pian separoinnin jälkeen, sillä varastoituessa kuivajae alkaa lämpenemään ja tämä saattaa lisätä joidenkin mikrobien kasvua.

Koska turvetuotannon alasajo tapahtuu nopealla vauhdilla, myös muut hankkeet ovat tarttuneet uusien kuivitusratkaisujen tutkimiseen. Kesällä 2021 alkaneessa FarmGas-PS 2 -hankkeessa (Kohti biokaasutuotannon käyttöönottoa lypsykarjatiloilla Pohjois-Savossa II - Luonnonvarakeskus (luke.fi)) jatketaan lietteestä separoidun kuivajakeen testauksia tutkimusnavetassa ja pohjoissavolaisilla karjatiloilla. Hankkeen tavoitteena on selvittää, miten biokaasulaitoksen mädätysjäännöksen tai raakalietelannan kuivajakeeseen lisätyt apunaineet (biohiili, jätevesien puhdistusprosessin sivuvirtana syntyvää kuitupuriste, pajuhake tai ruokohelpi) soveltuvat lypsylehmien kuivikkeen lisäaineiksi. Uusia kuivikevaihtoehtojen turvallisuutta ja käytettävyyttä tutkitaan siis kiivaasti.

OrVon kokeiden tuloksia tuhkalisäyksen vaikutuksesta kuivikkeen mikrobimääriin tai lypsylehmien terveyteen ja puhtauteen ei ole vielä analysoitu, mutta tulokset julkaistaan kevään 2022 aikana. Kannattaa siis pysyä kuulolla!  

Blogin kirjoitti Salla Ruuska Savonia-ammattikorkeakoulusta  

ps. Frondelius ym. (2020) kirjoittaman tieteelliseen artikkelin löydät täältä: Recycled manure solids as a bedding material: Udder health, cleanliness and integument alterations of dairy cows in mattress stalls | Agricultural and Food Science (journal.fi)

Lähteet: Frondelius L, Lindeberg H & Pastell M (2020). Recycled manure solids as a bedding material: Udder health, cleanliness and integument alterations of dairy cows in mattress stalls. Agricultural and Food Science 29(5), 420  ̶  431. 

Hankkeessa mukana

hankkeessat