Blog yläosa

Blogi

Orgaanista voimaa peltoon ja parteen –hankkeen blogista voit seurata hankkeen kuulumisia. Blogilla on toimituskunta, johon kuuluvat koulutusvastuupäällikkö Petri Kainulainen ja lehtori Suvi Kyytsönen Savonia-ammattikorkeakoulusta.

Typpi-inhibiittorit tulevat lannoitukseen – miksi?

Ravinnehuuhtoutumien ja ilmastonmuutoksen hillintä ovat globaaleja tavoitteita, joiden vuoksi typpi-inhibiittorien käyttö väkilannoituksessa ja karjanlantaa käytettäessä on yleistynyt. Urea on maailmalla eniten käytetty typpilannoite, ja urean käytöstä syntyvät dityppioksidipäästöt ja niiden ilmastovaikutukset ovat merkittäviä. Siksi inhibiittorit ovat ensimmäisenä yleistyneet urealannoitteissa. Lisäksi inhibiittoreita hyödynnetään karjanlannan haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisessä.

Kasvit ottavat typpeä sekä ammonium- että nitraattimuodossa, mutta esimerkiksi lietelannan typpi on ammoniummuodossa. Vasta maassa mikrobitoiminta muuttaa ammoniumtypen nitraattitypeksi. Nitraattimuoto on maassa helposti huuhtoutuva ja märissä ja lämpimissä oloissa tietyt maamikrobit hapettavat sitä edelleen nitriitiksi ja dityppioksidiksi. Inhibiittorin tavoitteena on hillitä maaperämikrobien toimintaa niin, että lannan typpi säilyisi pidempään ammonium-muodossa ja kasvien käytössä. Ammonium-muodossakaan typpi ei ole aivan turvassa, mutta hyvällä levitystekniikalla (multaus, pH:n alentaminen) ammoniumtypen muuttumista haihtuvaksi ammoniakkikaasuksi voidaan vähentää.kuva lietekoejäsen

Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipaikalla, OrVo-hankkeessa testattiin, saadaanko lannan typpi paremmin kasvien käyttöön, kun maan mikrobitoimintaa hillitään typpi-inhibiittorilla. Kokeet toteutettiin ohralla ja nurmella. Inhibiittorina käytettiin Vizura-merkkistä tuotetta, jossa tehoaineena on DMPP.  Käyttömäärä ohralle oli 1 l/ha ja nurmen 2. sadolle 1 l/ha ja syyslevitykseen 2 l/ha. Tehoaineen etuna on, että sen liikkuvuus maassa on samaa luokkaa kuin ammoniumtypellä, joten toisin kuin useissa muissa inhibiittoreissa, sen vaikutus säilyy hyvänä myös sateisissa oloissa.

 Ohrakokeessa verrattiin raakalietteen ja Vizura-käsitellyn lietteen tuottaman sadon määrää ja laatua sekä maaperävaikutuksia, kun lietettä käytettiin nitraattiasetuksen maksimimäärä. Alkukesän kuivat ja kuumat sääolot eivät kuitenkaan tuoneet typpi-inhibiittorin hyviä puolia selkeästi esiin.   Ohra kehittyi nopeasti kohti tähkintää ja sekä satokomponenttien muodostumisaika että aktiivinen typenottoaika jäivät lyhyeksi. Vizura-käsittelyllä ei saatu merkittävää lisäsatoa, vaikka Vizura-lieteruutujen sato olikin hieman parempi. Kokeen keskisato jäi odotettua pienemmäksi (4000 kg/ha). Koe toistetaan kesällä 2021.

 tasainen kasvusto kerr

 

 

 

 

Nurmikokeessa verrattiin Vizura-käsiteltyä lietettä raakalietteeseen sekä väkilannoitteeseen. Käsittely tehtiin sijoittavalla laitteella toiselle nurmisadolle. Lisäksi ruudut saivat 134 kg suomensalpietaria, niin että liukoisen typen määrä oli yhteensä 100 kg/ha. Väkilannoitekontrolli sai koko liukoisen typen määrän salpietarina. Toinen sato kärsi merkittävästi kuivuudesta. Sato oli lieteruuduilla vajaa puolet ensimmäisen sadon määrästä, eikä sadoissa saatu eroa Vizura-liete ja raakalieteruutujen välille. Nurmikoe jatkuu kesällä 2021. Lieteruudut saivat osan vuoden 2021 kevätlannoituksesta syksyllä 2020 ruuduille sijoitetusta lietteestä. Syyslevityksessä lietteen liukoinen typpi voi epäedullisissa oloissa huuhtoutua lähes kokonaan. Vuoden 2020 syksy ja alkutalvi olivatkin varsin sateisia, joten nurmen ensimmäisessä korjuussa sadon määrä- ja laatuerot ovat mahdollisia.

Ulkomaisissa kokeissa DMPP-tehoaineella saatu sadonlisä on ollut 5-9 %, samalla kun nitraattitypen huuhtoutumista ja dityppioksidin haihduntaa on vähennetty.

Blogin kirjoitti Luonnonvarakeskus Luken tutkija Arja Mustonen, kuvat tutkija Sanna Kykkänen (Luke)  

Hankkeessa mukana

hankkeessat